Se tuo tekniikka vaan kehittyy ja sen kyllä huomaakin. Otetaan tuollainen tavallinen raksaduunarin työpäivä. 6.00 alkaa kännykkä (NMT yleistyi 1980) soittaa herätysmusikaalia. Ei muuta kun keittiöön, vettä lautaselle, valitaan ohjelmavalikosta puuro ja lautanen mikroon (ensimmäinen toimiva 1947). Veden lämmittyä kupillinen pirkka kaurahiutaleita sekaan ja luukku kiinni, ohjelma huolehtii 1 min lämmityksestä. Syötyään voikin sitten lähetä ajelemaan autolla (ensimmäinen Nicolas Josef Cugnot'n kolmipyöräinen höyryauto vuodelta 1769 ), pitää vaan muistaa seurata ajotietokoneen (ohjelmoitavat tietokoneet rakennettiin 1940-luvulla ) näytöltä polttoaineen riittävyyttä, onneksi GPS navigaattori (kehitystyö aloitettiin 1970-luvun puolivälissä ) varoittaa valvontakameroista (yleistyvät 2000 luvulla), joten voi keskittyä noitumaan radion RDS systeemin (1990) taipumusta vaihdella lähetysasemaa notkoissa. Puolessa välin matkaa tulee mieleen ettei muistanut käynnistää robotti imuria ja vanhentuneessa mallissa ei ole puhelinkäynnistystä. Toisaalta, eipähän se puhelin joutaisi moiseen käyttöön kun monilahjakkuus pystyy lukemaan verkkohesarin ajaessaan.
Eikä aikaakaan kun ollaan työmaalla. Pukukoppiin ja haalarin vaihtoon. Ensin pois älyverkkarit kosteudenpoistokalvoineen, tilalle märät haalarit, koska työmaan sähkö on katkennut yöllä. Ja raatamaan, ensimmäisenä hommana teroittaa muutamia puukiiloja metalli kirveellä (n. 6000 ekr), sitten hakkaa kiilat maahan nuijalla (keksitty varhaisella kivikaudella).
Seuraavaksi suurempi maansiirtohomma, muotin tieltä kuutio mutaa pois lapiolla, sitten antura muotin teko ja viimeisenä valu betonilla (yleistyi antiikin Roomassa). Kun anturahommat on tehty, joutaa keskustelemaan muurarin kanssa joka tekee seinää tiilistä (keksittiin Mesopotamiassa noin 4000 eaa ). Ja ei kun ruokatunnille.
Ruuan jälkeen insinööri (4000-luvun eaa. , kun keksittiin pyörä, havaittiin että on ihmisiä jotka eivät ymmärrä sen toimintaperiaatetta ilman 4 v koulua, näitä koulutettuja käytiin kutsumaan insinööriksi.) kutsuu puheilleen. Kertoo että on hiukan kiirettä ja urakka hinta on heikko, kävisikö että tehtäisiin vähän pitempi päivä ilman ylityökorvauksia. Kun kuulee että liksa on jo nyt lain (Hammurabi 1728 eaa) sallima minimi, ehdottaa yrityksen perustamista (orjuus tuhansia vuosia sitten) jolloin voi tehdä halvemmallakin. Kun ei synny sopua, jatketaan hommia, telineen tekoa, kustannussyitä kuitenkin on jätetty tilaamatta kaiteet (kaiteet keksittiin joskus kivikaudella, säästöt ovat 1990 luvun innovaatio), onneksi sataa niin kovasti ettei näe maahan asti joten ei pelota. Joku ehdottaa insinöörille telttaa telineen päällä mutta insinööri tietää sen olevan kallis ja neuvoo tekemään kovemmin töitä ettei kylmä ja vesi haittaa.
Marx kehitti teorian (Pääoman ensimmäinen osa ilmestyi 1867 ) jonka mukaan tavaran arvo määräytyy markkinoilla niin että nousukauden aikaan tuotteen hinta on sama kuin kalleimmalla tuottavan yrityksen tuotantokustannukset mukaan lukien pääoman korko. Jos joku yritys haluaa tuottaa suuremman voiton, sen täytyy käyttää uusia koneita ja keksintöjä joiden ansiosta sama työvoima kykenee tuottamaan enemmän tavaraa. Hän oletti pääoman koron, maanvuokran, palkan sekä raaka-aineen maksavan kaikille saman. Voittoa voi kasvattaa suurtuotannon edulla sekä tuottavuuden kasvulla.
Jotensakin tuntuu että suomalaiset rakennusalan kapitalistit eivät ole lukeneet Pääomaa kovinkaan tarkasti tai sitten jokin osa on jäänyt ymmärtämättä. Taikka eräs mahdollisuus tietenkin on että he eivät pyrikään voittoon vaan haluavat työllistää ihmisiä.
Punakynä