*--------------------------------------------------------------------------------------------
On synkkä ja myrskyisä päivä, Into avaa päivän lehden (Saimaan seudun uutiset), Into aloittaa aina urheilusivulta, Juakkiman pallo on päässyt runkosarjaan, Inton inttikaveri pelaa siinä. Samalla pomo kuuluu tulla tömistävän töihin, käytävästä kuuluu puhetta, siivooja kuuluu päivittelevän "kauheeta se rouva pankinjohtajan tapaus, ei sitä uskos mitä voi sattuu". Johon pomo vastaa "niin nykyisin ei voi olla varma mistään, ellei EU suojelisi olisimme tosi liemessä".
Inton uteliaisuus herää, "niin mikä on
kauheeta?" kysymys karkaa hänen huuliltaan. Jolloin siivooja vastaa
"voi ettekö oo lukenu päivän lehtee?". Johon Into hitaana
lukijana "tässä aloiteltu töitä lehdet luetaan ruokatunnilla",
pomo vilkaisee hyväksyvästi ja sanoo "niin sinullahan taisi eilenkin
mennä aika myöhään" Into näes tekee kiireisenä
aikana pitkää päivää ja pitää sitten
ylityövapaat kerralla. "No piti tehdä se ruissalon raportti ja
huomasin ettei tilinauhojen kopioita ollut tulostettu 8.36 fontilla jolloin
jouduin ottamaan uusiksi kaikki 400 sivua, no nyt se on tehty"". Siivooja
kuitenkin kälättää työasioiden sekaan "no katohan
siitä etusivulta ei se nyt mualima siihen kaadu jos edes lehden luet",
johon pomo sanoo "lue vaan meidän on oltava selvillä mailman
tapahtumista". Into ottaa lehden ja käy selailemaan, hernekeitto on
näköjään tarjouksessa ja etukortin omistajana Into
voi saada plussaa 'kannattakohan muuten ostaa tarjouskeittoa koska normaalihintaisesta
saa enemmän plussaa?, pitäisi laskea joskus'. Siivoojan sormi
osittaa etusivun ainutta juttua, "tuossa ja sisäsivulla on viellä
lisää". Into seuraa likaista sormea ja järkyttyy, suu aukeaa
vaistomaisesti ja kuuluu pieni parahdus "Eiii ! ! siis jo täälläkin".
Luettuasi ohessa olevan lehtileikkeen ymmärtänet vankkumattoman
isänmaanystävän kauhun.
Lehtileike
Saimaan sanomat
LOPPU
Into lukee jutun huulet väristen ja huokaa "ei voi olla totta, eikö mikään ole pyhää?". Johon siivoja sanoo vastaansanomattomasti "Pakko olla totta, sehän on lehdessä". Into vastaa "niin mutta en olisi toivonut näkeväni tätä päivää, poliisi on tiukoilla jo muutenkin ensin se Rummukaisen polkupyörävarkaus ja sitten tämä." Siivooja: "niin ja muistahan, vielläkään ei ole selvinnyt kenen kenen koira kakkasi jalkakäytävälle kunnantalon eteen.", "se on nyt pikkuseikka, on kyse suuremmista asioista". Pauhaa Into joka tietää asiasta enemmän kuin mielenrauhan kannalta olisi suotavaa, kyseessä on nimittäin kansanedustaja Ville Raasteen koira, Into näki tapahtuman ja järkyttyi yleisönosato kohusta joka asiasta nousi, lisäksi ellei hän ilmoita syyllistä omatunto painaa ja jos menettelee rehdisti tie leijoniin on poikki, rehti mies ei puhu mielellään koko asiasta. Siivoja lähtee tuohtuneena kahville. Pomo sanoo "kyllä se tuokin höperö jaksaa jauhaa siitä koirasta vaikka maailma ympärillä järkkyy" ilmeisesti pomokin tietää koiran osoitteen. Into tuumii 'lehdessä pyydetään yleisövihjeitä, olisi mahtava sulka hattuun jos pystyisi ratkaisemaan tapauksen, pitääpä ottaa puheeksi poliisin kanssa jos apu kelpaa niin reservin upseerit ovat valmiina kun maa kutsuu poikiaan.' Työt kutsuvat, ruissalon joukkoliikenteen tukianomus on saatava valmiiksi, muuten EU:n taantuneiden syrjäseutujen inno-joukkoliikenne-tuki valuu kankkulankaivoon, konsulltien laskut yhteensä 743 000,39 mk on onneksi tulostettu oikealla fontilla 34 kopiona (4 sisäministeriöön, 3 opetusministeriöön, 2 aluehallinnolle, 2 lähialueiden EU vastaavalle, 3 maaherralle, 7 helsingin projektivastaavalle, 2 maaseutupiirille, 11 Brysseliin) joten suurin työ on tehty, nyt vain loppuraportti ja ehdotukset tilanteen parantamiseksi. Se on helppoa, sillä kaikki konsultit olivat yksimielisiä "Loppu päätelmämme on: Ruissalon joukkoliikenteessä on lähdettävä luonnonläheisestä ja alueelle parhaiten sopivasta kuljetusmuodosta joka tukee ilmastosopimuksen mukaista saastepäästöjen vähentämistä, on infrakstuuriltaan kevyt, sopeutuu nyky-yhteiskunnan nopeaan muutokseen, palvelee parhaiten paikallisten ihmisten tarpeita sekä luo monipuolisen ja kilpailukykyisen yritysverkon alueelle. Koska alueella ei ole rautateitä tai lentokenttiä olemme päätyneet kevyeen bussi tai taksiliikenteeseen (tutkittuamme metron ja rullaportaiden mahdollisuuksia olemme havainneet alueelta puutuvan valmiin tunneliverkon). Siispä ehdotamme : Kulmalan bussi käy joka keskiviikko Ruissalossa, koska bussi näin joutuu tekemään ylimääräisen 2 km lenkin viikottain ehdotamme työryhmän perustamista tehtävänään selvittää lenkin kustannusvaikutukset ja mahdolliset rahoitusmenetelmät, vaihtoehtoina ainakin julkinen rahoitus, EU: inno-joukkoliikenne-tuki, yksityinen osakerahastoon pohjautuva rahoitus, liikennevälineen käyttäjien suora maksu palvelunjärjestäjälle (bussilippu). Työryhmän täytyisi perehtyä ainakin Brysselin ja Haitin alueiden joukkoliikenteen malleihin paikanpäällä (jos mahdollista niin myös Venetsian joka kuulemma on vesistöjen rikkoma kuten myös Ruissalo)." Selkeydessään kaunis esitys mutta muutappa se ammattikielelle, Into muistaa maakunnan menettämän 500.000.000 mk tuen kun paperissa oli mainittu sana maantie sanan yleiseurooppalainenkeskiraskaskiskotonliikenneväylä asemasta, erityisen katkeraa oli se että rahat olivat alunpitäen otettu maakunnan koulutus ja tiemäärärahoista. Itse pääministeri oli käynyt puhumassa epäilijät ympäri sanoen "saatte rahat viisinkertaisina takaisin, eikö ilmainen raha kelpaa?" No nyt ei sellaista voi tapahtua, projektilla on Brysselissä oma käännös ja lobbaus ryhmä joka vaivaisella 400.000 mk viikkopalkalla hoitaa koko miljoonan markan tuen kaikki hakemus ja käännöstyöt (rautaisia ammattilaisia Italiasta), jotkut epäilijät pitivät ryhmää kalliina mutta eihän se ole kuin vajaa 100.000 ecua, kohtuullista Brysselin hinnoilla. Se vain harmittaa kun osa kunnanvaltuutetuista ei ymmärrä omaa etuaan ja valittaa alkukustannuksista, kun pää saadaan auki rahaa tulee pelkällä viittauksella, konsultit ovat kertoneet "ensimmäinen erä on vaikein mutta sitten seuraavat ovat pelkkä läpihuutojuttu." Lopulta kaikki paperit ovat postissa kellokin jo 16.30 taas tunti ylitöitä (Työt olisivat loppuneet jo 15.30 mutta eihän tässä voi kelloon tuijottaa, pidetään vapaata sitten kun aika sallii). Vihdoin vapaalla, suihkuun, kentälle, tuttu poliisi luistelee vastaan, pallo pois ja mailalla niskaan, voitto. Pelin jälkeen saunaan, tulee puheeksi paikkakuntaa kuohuttanut rikostapaus, nuorempi konstaapeli sanoo "minua ei ole päästetty papereihin käsiksi, olen ollut kentällä liikennerikkomuksia tutkimassa mutta huommena tulee tekniikan raportti, silloin koko porukka kokoontuu ja jaetaan tehtävät, tule sinäkin sinähän olet auttanut poliisia ennekin." Inton vaisu hymy sai läsnäolijat ajattelemaan ettei hän pitänyt tekoaan minään ja sanat vahvistivat näkemyksen: "Ai tarkoitat sitä myymälävaras hommaa, kuka tahansa olisi toiminut samoin." "No eipä vaan toiminut sinä olit ainoa joka arvasi Veikon varastaneen sen karkkilaatikon, se oli tokaluokkalaiselta hyvin oivallettu ja eihän poliisi olisi käynyt tutkimaan koko asiaa ellet olisi niin sinnikkäästi vaatinut, harva olisi osannut epäillä parasta kaveriaan." "Jokainen tekee velvollisuutensa ja Veikko sanoi kaupassa ettei hänellä ole rahaa, laskin ei rahaa, tullessa karkkia, yksinkertaista rakas Watson." Kiekkoporukan ihailevat silmät seurasivat harrastelijasalapoliisin askeleita hänen lähtiessään uima-altaalle, hänen mentyään äänen kuulumattomiin kuului kuin yhdestä suusta ihaileva lausunto: "Tuo mies on syntynyt etsiväksi, olisi ruvennut poliisin hommiin." Johon Timppa sanoi: "Parempi ettei, EU:ssa tarvitaan kansakunnan parhaimmistoa, siellä on isommat asiat kyseessä kuin tavallinen piirituomari tai edes maan poliisipäällikkö käsittelee." "Totta" Kuului kuin kuin yhdestä suusta, koko kiekkoporukka näet oli vakuuttunut, jos Into olisi lain palveluksessa hän olisi vähintään piirituomari. Saunan jälkeen porukka hajaantui, osa meni ravintolan puolelle osa suuntasi kotiin, Into suuntasi kotiin, eihän sovi että projektisihteeri käy ravintolassa muualla kuin Brysselissä tai Hampurissa, menomatkalla kuitenkin sovittiin: "Tulen asemalle klo 9.30." Tätä lupausta Into oli katuva seuraavana aamuna katkerasti, 'joka tietoa lisää se tuskaa lisää.'
Inton tullessa poliisiasemalle hän kohtasi oudon näyn, koko miespuolinen vuorossa oleva poliisikunta istui äänettömänä pöydän ympärillä, keskellä pöytää oli virkaraamattu ja nippu paperia suurella salainen leimalla varustettuna. Inton reipas kysymys "no joko johtolangat on keritty loppuun?" sai aikaan vaimean tuhahduksen. Sitten nimismiehen synkeät kasvot kääntyivät päin ja hän kysyi haudanvakavalla äänellä "sinähän olet reservin vänrikki?", "Niin, suojelupuolella", "ja vannoit valan isänmaalle", "niin", "sen valan lisäksi vaadimme sinulta henkilökohtaisen vaitiololupauksen käsi raamatulla", Into asetti kätensä pyhälle kirjalle, mielen täytti hartaus jota hän ei ollut kokenut sitten rippikoulun. Hän toisti nimismiehen perässä "Lupaan etten missään oloissa paljasta ulkopuolisille mitään täällä kuulemaani tai näkemääni tai vampyyri minut nielköön" Outo kaava, vampyyri minut nielköön tuumii Into. Valan jälkeen nimismies työsi Intolle tekniikan lausunnon ja sanoi "lue" vaisulla äänellä. Into otti paperin innokkaasti vastaan, oli hauska ja jotenkin juhlava tunne kuulua kovaan ytimeen, hän tunsi itsensä miltei Lipposen Paavon kaltaiseksi kovaksi sisäpiirinmieheksi.
Sänky, rikottu ja käyttökelvoton, rikkoutumisen aiheuttanut pitkäkestoinen voimakas tärinä.
Turkki, töhritty tarjouslateksilla, tuoremaali mahdotonta poistaa, korjauskelvoton.
Lintu, varpunen, uros, kuollut, raadeltu erittäin raa'asti.
Jäljet, tunnistamattoman eläimen jaloilla tai jalankuvilla tehtyjä pieniä jälkiä.
Kukkapenkki, ulkona, koskematon.
Ikkuna, raollaan 82mm, tuulihaka kiinni joten ikkunan nopea avaaminen mahdotonta.
Edellisen perusteella voimme päätellä ettei ikkunasta voinut tulla mikään elävä olento, koska jäljet olisivat näkyneet kukkapenkissä ja ikkuna olisi ollut enemmän auki, syyllinen on vampyyri tai muu lentokykyinen yliluonnollinen olento.
Vanhempi tutkija Naijo Reulapää
Into tuntee kylmän hien Valuvan selkäänsä pitkin, alussa hauskalta tuntunut seikkailu on saanut kammottavan pohjavärin, enää ei tarvitse ihmetellä miksi lehtijuttu oli niin hapuileva ja epämääräinen, miksi poliisit vastaavat vältellen, jos tämä vuotaisi seuraisi paniikki. Nimismies kysyy "No ymmärrätkö nyt miksi kysyin sinulta sotilasvalasta ja vaadin vaitiolo lupauksen." Inton on pakko nyökätä vaiteliaana, sitten vaisu lausahdus "Sille on pakko löytää luonnollinen selitys." "Aivan mutta se merkitsisi että poliisilaboratorio on erehtynyt " Vaivautunut hiljaisuus levisi huoneeseen, ainoa toivo ja sekin hatara lepatti huoneen painostavassa ilmassa, lepatti ja kuoli saman tien. Tuskaiset kasvot väistyivät kohti seinää, nämä pelottomat miehet olivat jollei nyt peloissaan niin ainakin levottomia. Viimein sanoi muuan nuorempi mies "kun liityin poliisiin minulle sanottiin, saat pamputta humalaisia, sakottaa naapureita, ulosmitata kanoja, tähän en ole sitoutunut." Kaikki nyökkäsivät, yhteisymmärrys oli selvä mutta kasvoista näki, teemme kaikkemme kunhan lomat on pidetty ja pekkaset hoidettu. Into kysyi "siinäkö kaikki, entä todistajat?" Nimismies ojensi ääneti kuulustelupöytäkirjat ja talon pohjapiirroksen. Into katsoi pohjapiirrosta ja kysyi "ja ikkunan alla ollut kukkapenkki oli koskematon?", "niin", "Hei, entä ovi, jos rikollinen meni ovesta?" "Mahdotonta, kolme ihmistä todistaa ettei hän ainakaan tullut sitä kautta pois, lue nuo. Olemme sulkeet kaikki mahdollisuudet." Inton vapiseva käsi tarttuu kuulustelupöytäkirjoihin, hän lukee.
Kuulustelupöytäkirja
E: olin Malina, Don Sela oli elämänsä luomisvireessä ja maalasi niin ah tempperamentisesti kuulin rakkaan puolisoni olevan tulossa ulko-ovella. Samassa räsähdys makuuhuoneessani ,Don sela ryntäsi makuuhuoneeseen, pysähtyi ovella ja huudahti "ooh". Seurasin häntä ja näin huoneen sisälle, kirkaisin ja pyörryin, kun heräsin mieheni ja Don sela olivat konjakin kera virvoittelemassa minua. Mieheni sanoi "Rauhallisesti rakkaani, ei mitään hätää"." Mitä tapahtui?" kysyin minä." Onnettomuus ole rauhallinen". Muistin "turkkini uaaaaaa, äiti". Otin kulauksen konjakkia ja rauhoituin, poliisin tultua menin katsomaan tuhottua huonetta.
V: Tulin töistä ja avasin ulko-oven, samalla kuulin räsähdyksen, Don sela ryntäsi vaimoni makuuhuoneeseen, vaimo perässä, uteliaisuuteni heräsi ja ryntäsin perään. Vaimoni vuodevaatteet oli sotkettu hirvittäväksi nyytiksi, sängynpohja rikottu, lattialla oli vaimoni rakas turkki maalilla töhrittynä ja turkin päällä kuollut lintu. Panin heti merkille ikkunan joka oli raollaan, ryntäsin ikkunaan ja koetin avata sen täysin auki nähdäkseni tuhon tekijän mutta tuuletus salpa oli kiinni joten ikkuna ei auennut, sen jälkeen ryntäsin ulos nähdäkseni syyllisen mutta ketään ei näkynyt, kiersin rakennuksen. Ei ketään, menin vaimoni luokse ja sanoin: "ei hätää." Vaimoni voihkaisi "konjakkia", annoin hänelle pikkutuikun ja sanoin rauhallisesti: "rakkaani ole huoleti poliisi hoitaa asian". Soitin poliisille kello oli n.16.30, konstaapeli Putkonen vastasi ja lupasi lähettää partion, odotin kaikessa rauhassa poliisin tuloa.
D: Olin maalaamassa rouvaa olohuoneessa, herra V avasi ulko-oven. Samassa kuului kauhea kolahdus makuuhuoneesta, olin vain parin metrin päässä rouvan makuuhuoneen ovesta joten ryntäsin ovelle ja avasin sen, rouvan turkki oli tahrittu maaliin ja lattialla oli kaatunut maalipurkki, kuollut rengastettu lintu ja pieniä jälkiä lattialla, rouva tuli viereeni, kiljaisi ja pyörtyi ,samassa herra V ryntäsi ohitseni ikkunalle ja yritti avata sen mutta ei onnistunut koska tuuletus salpa oli päällä. Herra V lähti saman tien ulko-ovelle ja ulos, nostin rouvan olohuoneen puolelle ja etsin baarikaapista pullon konjakkia, herra oli palannut ulkoa ja rouva oli heräilemässä. Rouva voihkaisi "konjakkia ",jolloin herra ojensi hänelle noin 24cl kaljatuopissa jonka rouva naukkasi kahdella ryypyllä ja rauhoittui.
Uljas Törnkvist
rikospoliisi
Huomiota kuulusteltavista, ainakin rouva oli selvästi
järkytyksestä sekaisin, hän puhui sammaltaen ja tuntui ettei
haluaisi puhua koko jutusta, etenkin sängyn petomainen tuhoaminen
tuntui saavan hänet aivan mykäksi kauhusta, kun kysyin voisiko
hän kuvitella millainen peto tekisi noin raakalaismaisen teon hän
punastui kauhusta ja sanoi ei aavistustakaan. Kerroin hänelle jos
löydämme sen pedon hän kyllä saa rangaistuksensa, kun
iltapäivälehdistö käsittelee asiaa hän ei ole
turvassa missään eristyssellissä, Suomessa ei elukoita suvaita,
rouva aivan huokaisi helpotuksesta mutta ei kuitenkaan kyennyt järkytykseltään
puhumaan ja havaitsin kyynelten olevan lähellä. Lisäksi
rouva aivan oma aloitteisesti kertoi lapsuudessa kokemistaan vääryyksistä.
Don Selo suhtautui asiaan aidon aatelisen tavoin rauhallisesti
ja sanoi, en vaadi tutkimuksia, rouvan hermot tuskin kestäisivät
niitä.
Veikko kankkusen raivo on taas täysin ymmärrettävää,
puolisostaan huolestunut pankinjohtaja vaati ympärivuotista vartiointia
johon poliisi ei kuitenkaan resurssipulan vuoksi katsonut voivansa suostua.
Into katsoo rauhallisesti poliisiin ja sanoo "tapaus on
täysin selittämätön en muista lukeneeni koskaan kriminologian
historiassa näin vaikeasta jutusta, kuka ihme alussa mainittu Malina
on?" Yllättynyt ilme leviää nimismiehen kasvoille ja hän
lukee pöytäkirjan uudelleen samalla käsi hamuaa puhelinta,
etsintäkuulutus on lähdössä Interpoliin. Työllisyysvaroilla
palkattu sihteeri kolistelee sisään ja kysyy "otatteko kahvia?".
Nimismiehen kasvoille leviää tyytyväinen ilme, "joo ja pullan
kanssa, Malina on kiikissä" Sihteeri vilkaisee kuulustelupöytäkirjaa
ja poistuu. Nopea puhelu, epäillyn tuntomerkit leviävät
ympäri mailmaa, EU mahtava poliisivoima ahdistaa uhriaan verikoiran
sinnikkyydellä kunnes rikollinen uupuneena kaatuu konepistooleiden
ristitulessa. Into kuuntelee ihaillen kokeneen poliisimiehen puhetta, vain
yksi lause kuulustelupöytäkirjassa ja noin pitkälle menevät
johtopäätökset. Tuntomerkit pulppuavat poliisin suusta "tumma,
puhuu huonoa suomea, likainen, harmaa villapaita, käyttää
luultavasti väärää nimeä, vaarallinen, n.170cm
pitkä, 25vuotias yksinhuoltaja, kansalaisuus venakko." Into kysyy
"miten ihmeessä pystyt päättelemään yhdetä
lauseesta noin paljon?" "Kokemus ja hyvä ihmistuntemus, katsos luonnonsuojelijat
ovat kaikki samannäköisiä risupartoja mutta koska Malina
on venäläinen naisen nimi, hänellä ei ole partaa ja
kaikki venakot ovat 24vuotiata tummaverisiä yksinhuoltajia, voimme
päätellä tuntomerkit helposti" Ihailu ja terve ylpeys saa
Inton rinnan röyhistymään, 'on mahtavaa olla pieni ratas
näin hyvintoimivassa koneistossa' tuumii Into. Nimismiehen ihaileva
katse tavoittaa Inton ja hän sanoo runomittaa tapaillen: "Sil on silm
tark, hoks kaiken mit muut nä ei." Into punastuu: "Miten niin, tehän
ne tuntomerkit pistitte ja päättelitte koko tapahtumaketjun."
"Aivan mutta ilman sinua olisin joutunut kuluttamaan tunnin jos toisenkin
tutkien asiakirjoja, mutta sinä luit totuuden rivien välistä
yhdellä vilkaisulla ja osasit esittää oikeat kysymykset
oikeaan aikaan." Kahvi saapuu, miesten rauhallinen jutustelu kääntyy
urheiluun, onhan itsestään selvää ettei terroristi
ole enää lähimainkaan.
Sihteeri ottaa kuulustelupöytäkirjan ja tekniikan
raportin arkistoitavaksi, tuore pulla tekee kauppansa.
Kesken kaiken rauhan rikkoo eräs nuorempi konstaapeli
joka kysyy: "Miten se kaikki oikein kävi?" Hyväntuulinen nimismies
katsoo hölmöläistä alentuvasti hymyillen ja lausuu:
"Into kerro hänelle." Into vetäisee pullan väärään
kurkkuun ja köhisee: "örrr, piih, örr." Poliisin tehokas
koulutus näyttää tehonsa, kaksi miestä ryntää
antamaan suusta suuhun tekohengitystä, jossain välissä pullanpala
tipahtaa kurkusta ja Into saa lausutuksi: "Pus, klup, kunnossa, klup, olen."
Voimakkaat kädet irtaantuvat ja sankari nousee. Hän hymyilee
kasvot punaisena ja nimismies, tuntien luontaisen vaatimattomuuden lausuu:
"Yksinkertaista rakas Watson, Malina murtautui pankinjohtajan asuntoon
tarkoituksenaan tyhjentää pankinjohtajan kotikassakaappi. Säikähtäessään
toisesta huoneesta kuuluvaa kolinaa hän pakeni."
Rauhaisa kahvihetki jatkuu, kunnes poliisinhälytyskeskukseen
tulee viesti: "Löydetty kissa koivet ja hännänpää
maalissa." Tämä lauantai ei todellakaan ole poliisin lepopäivä,
tapahtumat tuntuvat riistäytyvän käsistä, kaksi piiskaa
lähtee, evr iskee laajalla rintamalla. Poliisipäällikkö
vapisee, aivan, raavas mies on saavuttanut rajansa mutta ei murru, tosin
taipuu. Pitkän harkinnan jälkeen hän lausuu: "Ensimäinen
kerta kun kuulen kissoihin kohdistuneesta hirmuteosta, kumpa ne pedot tyytyisivät
polttamaan kettutarhoja, tämä on liikaa." Mutta taustalta kuuluu
vaisu ääni: "No ainakin tämä kertoo teidän osuneen
oikeaan arviossanne evr:n suhteen, ainut mikä hämmästyttää
mikseivät ne vaihtaneet paikkakuntaa." "Fanaatikkoja, vaarallisia
hulluja, Malina on saatava heti kiinni, missä Uljas on?" "Sairaslomalla,
hän kirjoitti kuulustelupöytäkirjan ja sormi meni, vasen
etusormi." "Heti tänne! Se mies on oikeakätinen, joten liipaisinsormi
toimii." Eipä aikaakaan kun Uljas lampsii paikalle, samassa soi puhelin,
rouva on kieltänyt koko Malinan olemassaolon, on kuulemma ollut mallina
ja epäilee poliisin kirjoitusvirhettä. Pöytäkirja haetaan
ja tarkastetaan, Uljas myöntää kirjoitusvirheen, väri
pakenee päällikön kasvoilta, ainut johtolanka mennyt." Taas
viesti, on saatu selville, maalattu kissa on nimeltään Mouru
Immonen (nokkelat poliisimiehet olivat saaneet nimen ja puhelin numeron
selville kissan kaulapannassa olevasta metalilätkästä).
Tuoreet jäljet saavat koko joukon innostumaan, rikostutkinta etenee
vauhdilla, Uljas saa anteeksi virheensä. Loppu onkin rutiinia Into
lähtee kotiin, tuon nyt tekee kuka vain tavallinen poliisi(siis seuraa
valmista jälkeä' suom huom).
2Luku
Maanantai aamu valkenee sateisena , Into jatkaa Ruissalon kimpussa, nyt on enää jäljellä papereiden arkistointi ja yhteenveto fyysiselle esimiehelle, Intohan on hoitanut projektia täysin itsenäisesti oman työryhmänsä puitteissa pomon toimiessa vain resursseja tarjoavana tahona. 'On se vaan hyvä että luotetaan' tuumaa Into, näinkin tärkeä projekti nuorelle miehelle ja täysin vapaat kädet, osta palvelut mistä edullisemmin saat ja hoida homma kotiin. Paperipino kasvaa, olipa hyvä että alussa tuli otettua käyttöön projektinhallinta ohjelmisto ja paperit pidettiin ajan tasalla, nyt vain kasaa valmiit tulokset ja sillä selvä. Inton mieli on iloinen, loppuvuosi menee kevyemmin, ei muuta kuin toimia projektin kontaktihenkilönä, saa lomatkin pidettyä (viime kesänä loma jäi pitämättä kun Leikkaan Veikko huomasi ruissalon tiellä olevan rummun, rummusta saa ylimääräistä tukea mutta se oli karvas tuki koska tarkistuskomissio vaatii lujuuslaskelmat ja valokuvan rummusta. Kuvia ei löytynyt ja insinööritoimisto Leikas joutui suunnittelemaan koko tien uudestaan rumpuineen päivineen, Into toimi koordinaattorina, eihän niillä suunnitelmilla tietysti uutta tietä rakennettu, luojankiitos, mutta nytpähän on ajan tasalla olevat kuvat jotka kelpaavat vaikka vanhan Rooman tielaitokselle.) Kahvitauko, pojat juttelevat taas rikosmysteeristä ja Mouru Immosen silpomisesta (Iltasanomat vakavasti huolestuneena evr:n toiminnasta oli julkaissut jutun Mourusta etusivullaan, painovirhepaholainen oli muuttanut sanat maaliin töhritty sanoiksi veitsellä viilletty, samalla Mourun kuva oli vaihtunut vahingossa meikkitehtaan eläinkoeaseman ruumiinavauskuvaan. Into tuntee kuvan koska se on hänen ottamansa, kesätöissä ollessaan hän teki Lievosen Leilan kanssa juttua meikkitehtaasta ja samalla näpättiin muutama kuva, eihän niitä tietenkään tilanpuutteen takia julkaistu silloin mutta tulipahan tuokin kuva nyt julki, tosin juttu on vielä julkaisematta, vaan eihän se Leila mikään kunnon toimittaja ollutkaan, tuli silloinkin kesällä potkituksi juopottelun takia ja Intolle väitti olevansa absolutisti.) Into ei ota kantaa, vanha sanonta 'Tyhmä ei huomaa ja viisas ei virka,' on Inton ohjenuora. Sanonta tuntuu tosi nokkelalta. Ajatukset lipuvat kuin automaattisesti rikokseen ja Into tuntee lievää kiukkua, viaton kissa, mitähän äärityypit kuvittelevat saavansa aikaan, ei tämä ainakaan suosiota lisää. Sisäministerikin sanoi: "Ymmärrän jos joku ampuukin muutaman aktivistin tai neekerin, tosin nythän se vielä on laitonta mutta ihmisten viha on ymmärrettävää." Samalla huomio kiinnittyy kunniamerkkikysymykseen, kuuluvat puhuvan Idi Aminin jumalaksi korottamisesta, Presidentti korotti Ugandan entisen johtajan jumalaksi ja myönsi kaikki mahdolliset kunniamerkit, Valmet kuulemma esitti, ei olisi saanut muuten myytyä Ruandaan lihakirveitä. On se vaan hyvä että ulkopolitiikan johto näkee vaivaa viennin takia, siellä se raha pyörii tuumii Into. Samassa tulee mieleen oma vaatimaton sarka. Ei tässä jouda paljon filosofoimaan, työt odottavat. Into hoitaa hommat mutta jotenkin ajatukset harhailevat jossain muualla, toiset lähtevät ruokatunnille, Into perässä, suurin osa porukasta syö kunnan tukemassa köyhien ruokalassa, projektisihteerinä Into käy yleensä joko kotona tai Eetun pitseriassa, tänään hän menee pitseriaan. Eetu moikkaa jo ovilta ja Into kiiruhtaa vakiopöytäänsä ja ottaa ruokalistan. Sydän kylmenee kun katsoo hintoja mutta projekti on siinä vaiheessa ettei raha ratkaise.
EETUN MENU
Päivänpitsa 45:-
Häränselys 76:-
Porsaankyljys 38:-
Kasvislautanen 28:-
Kaikki annokset sisältävät lisäksi lasin vettä ja jälkiruokakahvin.
Eetu suosittelee päivänpitsaa joka osoittautuukin
hyväksi ja täyttäväksi, tosin Into ei erityisemmin
pidä paprikasta mutta syö kuitenkin koska sitä nyt kerran
on laitettu. Täytyykin sanoa Eetulle ettei laita seuraavalla kerralla.
Tunnelma on rauhallinen. Kahvia juodessa ajatukset karkaavat tilinauhaan,
Into kokee suureksi vääryydeksi sen että hänenlaisensa
nuori projektisihteeri joutuu kitumaan 8674,38 mk palkalla kun kuka hyvänsä
paperiduunari repii parikymmentä tonnia kuussa. Mitä ne muka
tekee, vain puolet maailman paperista, hah, kone sen tekee, duunarit vain
vetää lonkkaa ja seuraa kun kone toimii. Maailma ei palkitse
raatajia, koulutus on aliarvostettua, jos joku on käynyt parinvuoden
koneenhoitaja linjan ja sen jälkeen ollut parikymmentä vuotta
talossa saa enemmän palkkaa kun koulutettu merkonomi joka on käynyt
lisäksi projektinhallinta ja johto kurssit. No ei Into ole edes kaikkein
huonoimmassa asemassa, vilpitön suru täyttää mielen
kun ajattelee esimerkiksi Raimo Sailasta joka joutuu kitumaan 60.000mk
kuukausipalkalla ja viellä maksamaan siitäkin vähästä
verot, jos mies käy 16-19 vuotta koulua (Raimohan on luultavasti käynyt
9v peruskoulua + 3-6v lukiota + 4v yliopistolla) ja on tosi terävä
hänen pitäisi saada enemmän käteen. Erityisesti Into
ihailee Sailaksen esitystä: "Verotus on poistettava, työttömyyskorvaukset
ja sairaanhoito yksityistettävä." Vaaditaan todellista neroutta
tuollaisen asian oivaltamiseen, niin yksinkertainen ja selkeä esitys
mutta eduskunnan paksupäät vain jahkailevat, oikeastaan kaikki
valtion tuet ja avut olisi poistettava, sittenpähän oppisivat
tekemään töitä. Miettii Into tuohtuneena. Eikun raatamaan,
autolaina pakottaa miehen pitämään kiirettä, lehtikin
jäi lukematta.
Kotisivujen kartta